Kanadan kylmäainesäännöt: GWP-rajat, SOR/2016-137 ja CSA B52

Vastuu jakautuu liittovaltion ja provinssien kesken

Kanadassa vastuu kylmäaineista jakautuu liittovaltion ja provinssien välille. Liittovaltion asetus Ozone-depleting Substances and Halocarbon Alternatives Regulations (SOR/2016-137) on annettu Canadian Environmental Protection Act -lain nojalla ja se toimeenpanee Kanadan sitoumukset Montrealin pöytäkirjan ja Kigalin muutoksen mukaisesti ^[1]. Se säätelee otsonikerrosta heikentävien aineiden ja HFC-aineiden tuontia, vientiä ja valmistusta sekä sitä, mitä uusia tuotteita saa valmistaa ja tuoda maahan. Itse kylmäaineiden käsittely, eli teknikoiden sertifiointi, päästöjen kielto, vuotojen korjaus ja kirjanpito, on pääosin provinssien ja territorioiden säätelemää. Liittovaltion tilat ja maat ovat poikkeus: niissä sovelletaan Federal Halocarbon Regulations, 2022 (SOR/2022-110) -asetusta ^[5].

HFC-yhdisteiden vähentäminen

Vuodesta 2019 HFC-yhdisteiden kulutusta on rajoitettu maahantuojille ja valmistajille jaettavilla kiintiöillä. Rajaa lasketaan portaittain Kigalin muutoksen kehittyneille maille asettaman aikataulun mukaan: 10 % lähtötason alapuolelle vuodesta 2019, 40 % vuodesta 2024, 70 % vuodesta 2029, 80 % vuodesta 2034 ja 85 % vuodesta 2036 ^[1]. Pienempi tarjonta nostaa vanhojen korkean GWP:n kylmäaineiden hintaa silloinkin, kun suoraa kieltoa ei ole.

Uusien laitteiden GWP-rajat

Asetus kieltää tiettyjen sellaisten tuotteiden valmistuksen ja tuonnin, jotka sisältävät HFC-yhdisteitä tai HFC-pitoisia seoksia, joiden GWP ylittää asetetun rajan. Rajat ja voimaantulopäivät vaihtelevat tuotetyypeittäin ^[1]. Esimerkkejä kylmä- ja ilmastointitekniikasta:

Kiellot koskevat kyseisen päivämäärän jälkeen valmistettuja tai maahantuotuja tuotteita. Olemassa olevia laitteita saa edelleen käyttää ja huoltaa. Lue asetuksen taulukosta tarkat määritelmät ja poikkeukset sekä tarkista voimassa oleva versio. Asetusta on muutettu useita kertoja ^[1]. Samassa liitteessä asetetaan rajoitus myös siirrettäville kylmäjärjestelmille (enimmäis-GWP 2 200 alkaen 1. tammikuuta 2025), ja asetus rajoittaa uusien kevytajoneuvojen ilmastointilaitteiden kylmäaineen GWP-arvoon 150 alkaen vuosimallista 2021.

Provinssien säännöt: esimerkkinä Ontario

Jokaisella provinssilla on omat sääntönsä kylmäaineiden käsittelystä. Ontariossa sovelletaan asetusta O. Reg. 463/10, Ozone Depleting Substances and Other Halocarbons, joka kattaa sekä otsonikerrosta heikentävät kylmäaineet että HFC-aineet ^[4]. Jokaisen, joka työskentelee tällaisia aineita sisältävien kylmä- ja ilmastointilaitteiden parissa, on oltava sertifioitu, mikä tunnetaan usein nimellä ODP card. Se myönnetään hyväksytyn kurssin ja kokeen jälkeen. Toisessa provinssissa sertifioidut teknikot voivat hakea Ontarion sertifikaattia maksua vastaan ^[3]. Neljä O. Reg. 463/10 -asetuksen vaatimusta on tärkeää päivittäisessä työssä ^[4]:

• Täyttö on sallittua vain, jos henkilö on sertifioitu ja laitteeseen kiinnitetty, enintään kuusi kuukautta vanha ilmoitus osoittaa, ettei siinä ole vuotoja. Poikkeuksena on tilanne, jossa ei ole kohtuullista vaihtoehtoa ja täyttämättä jättäminen aiheuttaisi välittömän vaaran hengelle, terveydelle, sadolle tai elintarvikkeille (s. 25).
• Sertifikaatti on voimassa viisi vuotta (s. 34(7)).
• Huolto- ja testausasiakirjat sekä vuototarkastusilmoitukset on säilytettävä kahden vuoden ajan (s. 23(7)).
• Vähintään 100 kg kylmäainepäästöstä on ilmoitettava ministeriölle niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista (s. 19(2)).

Provinssien säännöt sisältävät yleensä päästökiellon, vaatimukset kylmäaineen talteenotosta huollon ja hävityksen yhteydessä, vaatimukset vuototarkastuksista korjauksen jälkeen sekä kirjanpitovaatimukset. Yksityiskohdat vaihtelevat provinsseittain. Tarkista aina sen provinssin säännöt, jossa laitos sijaitsee.

Liittovaltion tilat ja maat: SOR/2022-110

Federal Halocarbon Regulations, 2022 (SOR/2022-110) soveltuu ilmastointi- ja kylmäjärjestelmiin, jotka ovat kruunun, liittovaltion viraston tai kruununyhtiön omistuksessa, kuuluvat liittovaltion toimintaan tai sijaitsevat alkuperäiskansojen mailla tai liittovaltion mailla (s. 2(1)). Provinssien säännöt eivät säätele näitä järjestelmiä. Tärkeimmät vaatimukset ^[5]:

• Vain sertifioitu henkilö saa asentaa, huoltaa tai ottaa talteen halohiilivetyjä järjestelmästä (s. 14).
• Suuret järjestelmät (yli 10 kg halohiilivetyä) on vuototarkastettava vähintään kerran kalenterivuodessa ja enintään 15 kuukauden kuluttua edellisestä testistä (s. 17).
• Havaittu vuoto on korjattava, vuotava osa eristettävä ja sen halohiilivedyt otettava talteen, tai halohiilivedyt otettava talteen, niin pian kuin mahdollista ja seitsemän päivän kuluessa (s. 18).
• Järjestelmän täyttäminen halohiilivedyllä vuototestausta varten on kielletty (s. 9).
• Vähintään 100 kg:n päästöstä, tai yli 10 kg mutta alle 100 kg:n päästöstä, on ilmoitettava ministerille (ss. 24 ja 25).

Turvallisuus: CSA B52 Mechanical refrigeration code

Kanadan kylmäjärjestelmien turvallisuusstandardi on CSA B52. 13. painos, CSA B52:23, julkaistiin joulukuussa 2023. Se sisältää muun muassa ryhmät A2L (alempi myrkyllisyys, alempi syttyvyys) ja B2L (korkeampi myrkyllisyys, alempi syttyvyys) sekä säännöt niiden käytölle ^[2]. Standardi tulee sitovaksi, kun provinssi ottaa sen käyttöön. Ontario, jossa TSSA vastaa valvonnasta, ja Manitoba ovat ottaneet käyttöön B52:23-standardin ^[2]. Kuten EN 378 ja ISO 5149, standardi määrittelee muun muassa kylmäaineen enimmäismäärän suhteessa huoneen kokoon, konehuoneiden vaatimukset, paineenalennuksen ja painekokeet.

Huomioitavaa suunnittelussa Kanadassa

• Tarkista tuotetyypin GWP-raja SOR/2016-137-asetuksesta ennen kuin valitset kylmäaineen uusiin laitteisiin.
• Selvitä, minkä CSA B52 -painoksen provinssi on ottanut käyttöön ja onko se lisännyt omia vaatimuksiaan.
• Varmista, että teknikot ovat sertifioituja kyseisessä provinssissa.
• Varaudu siihen, että korkean GWP-arvon HFC-aineet kallistuvat asteittaisen alasajon edetessä.